Jäi tuo häpeä-teema lopettamisen syynä vielä pyörimään mielessä. Häpeän kaveri on ainakin tässä tapauksessa Pelko, ja näitä kahta on välillä vaikea erottaa toisistaan.
Häpeää toki pelkäsin, mutta varmasti pelkäsin myös sitä, mitä minulle oli tapahtumassa, millaiseksi ihmiseksi olin muuttumassa. Tai muuttunut.
Ennen kaikkea pelkäsin menettämistä. Sitä, että olin menettämässä jotain joka on minulle kaikkein arvokkainta - itseni, lapseni (henkisesti, ajan mittaan) ja perheeni, ehkä jopa työni, tavoitteeni opiskelun suhteen. Tuntui, että ote omasta elämästä oli lipsumassa, ajautumassa jonnekin ulottumattomiin. Tavallaan siis pelkäsin sitä juomistakin.
Pelkoakaan ei varmasti lueta positiivisiin voimavaroihin, mutta itsepäisesti päädyn pitämään sitä tässä nimenomaisessa yhteydessä kuitenkin yhtenä "voimaannuttajana".
Ja tietysti pelkäsin myös terveyden menettämistä, mutta terveyttähän olen jo pohtinut tässä yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti