Mietin, että tuo raittiuden syyt -pohdintani tuntuu vähän teennäiseltä: kai niitä syitä on, kun kerran alkoholin jätin. Minusta tuntuu kuitenkin, että jonkinlainen "hoito-ohjelma" tässä pitää olla projektina, koska toimin virallisen hoito-organisaation ulkopuolella. Spontaani toipuminen toki on yksi toipumisen muoto, mutta senkin katsotaan tapahtuneen vasta kuukausien (vuosien) raittiuden jälkeen. Eli on vielä pitkä matka siihen, että olen "toipunut".
En oikein tiedä, pitäisikö olla huolestunut vai iloinen siitä, että pohjimmiltaan tuo alkoholin poisjäänti on ollut toitaiseksi helppoa ja tuskatonta. Päällimmäinen tunne koko ajan on helpotus, aito tyytyväisyys ettei enää tarvitse suunnitella sitä juomista.
Kolme-neljä kuukautta on joillekin rajapyykki, jonka yli on ollut vaikea mennä vaikka siihen asti on tuntunut olevan kevyttä liitoa. Tuohon on minulla vielä hetki matkaa, ei paljoa. Jotenkin ajattelen, että nyt kun sen tiedostan, niin pitäisi pystyä vielä tiukemmin seuraamaan mahdollisia petaamisen ja retkahduksen oireita. (Josta tuli mieleen: aika sujuvasti jo toistan noita alkoholismiin liittyviä termejä, jotka olivat minulle täysin tuntemattomia vielä reilu kaksi kuukautta sitten. Silloin petaaminen oli jotain, jota ei jaksa varsinkaan työaamuisin omalle sängylleen tehdä :-o). Pitäisi kai perustaa alkoholismi-sanasto.)
Mitä minun toipumisohjelmani sitten sisältää?
- itsetutkiskelua. Monestakin näkökulmasta, mutta erityisesti omien tunteiden ja stressitilanteiden tunnistamisen koen nyt tärkeimmäksi, ehkä noiden potentiaalisten retkahdusriskien takia.
- päihdelinkki-keskustelupalstojen lukemista ja kommentointia. Sieltä olen oppinut paljon alkoholismin luonteesta ja alkoholista irrottautumisesta. Tuntuu, että kun muilta saa niin siellä pitää yrittää myös jotain antaa, vaikka aika vähän tällä kokemuksella on annettavaa.
- lupaa aikaansaamattomuuteen. Tuntuu, että työteho on laskenut, vähän parantunut tuosta pahimmasta vaiheesta mutta kuitenkin. Liittyy myös stressin hallintaan.
- hetkessä olemisen harjoittelua. Tämäkin liittyy tuohon stressiin, luulen että pysähtymisen taito minuakin auttaisi.
- kävelyä. Toki koiria olen ulkoiluttanut humalahakuisestikin, nyt otan kävelyn myös oman kuntoutumisen kannalta.
- tilan ottamisen harjoittelua. Antaa itselle lupa olla vain oman itsensä kanssa. Aian sitä ei ole helppo muille sanoa, mutta kyllä se siitä.
- alkoholismista opiskelua. Tieto tuskaa lisää, mutta tässä tapauksessa luulisin, että alkoholin käytön vaikutusten ymmärtäminen auttaa myös siitä erossa pysymistä.
- tämän blogin kirjoittamista. Kai tämä on vähän niin kuin oppimispäiväkirja. Lopuksi kootaan sitten toipuneen alkoholistin portfolio, mitataan tulokset ja annetaan kokonaisarvio :-)
Seuraava teoreettinen riski on tuleva viikon kaupunkiloma. Tuollaisilla reissuilla on tullut istuttua katukahvilassa viinilasin ääressä, maailmaa tarkkailen ja jalkoja hetken lepuuttaen. Limuista en yleensä pidä, liian makeita, mutta näillä helteillä on pakko jotain juoda. Pitää opetella kivennäisveden tilaaminen ulkomaan kielillä, saakohan sitä edes joka paikasta... Nyt etukäteen odotan oikeastaan innolla, hauska katsella rauhassa nähtävyyksiä ja ottaa niistä kaikki irti. Nuorisohan sitä paitsi ei alkoholia nauti, ja yhtä hauskaa heillä näyttää reissuilla olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti