Juhlin vapunpäivän aamua mökin kuistilla, katsellen järven telkkäpariskuntaa. Sininen taivas, mutta on täällä kamalan kylmä.
Tuli mieleen muitakin tilanteita tuon salajuomisen uralta. Ruoanlaitossa pataan menikin vain puolikas siihen varatusta viinipullosta, loppu meni "parempiin" suihin. Tällaisena mökkiaamuna hanaviinipakkaus väheni lasillisella tai kahdella, mutta koko ajan piti kytätä herääkö joku. (Aamujuominen oli kyllä varmaan pahimpia minun alkoholismini oireita) Kotona baarikaapista pulloja tyhjeni tasaisesti "vähän päältä" - tosin niistä pystyin pääosin pysymään erossa, olisi jäänyt kiinni kun joukossa oli erikoisempiakin juomia. Giniä kului enemmän, sitä sai täydennettyä itsekin Alkosta kun näytti tyhjenevän liikaa.
Miksikö näitä muistelen? Siksi, että haluan pitää kirkkaana mielessä minkälaista se juomiseni oli, ja mistä haluan pysyä erossa. En halua ryhtyä kuvittelemaan, että en ehkä sittenkään ollut niin paha juoppo, eiköhän sen juomisen voisi hallita.
Sitäpaitsi näin on ihan valtavan paljon helpompaa. Kahvikupillista ei tarvitse piilotella, eikä mahdollisia heräämisen merkkejä kuunnella pelonsekaisin tuntein.
Löysin blogisi eilen ja aion lukea sen läpi pohtiessani samalla omaa suhdettani alkoholiin.
VastaaPoista