Vertaistukipalstalla eräs kertoi raskaasta matkasta, jolla alkoholia oli tyrkytetty toistuvasti ja penäten. Tässäkin suhteessa olen onnellisessa asemassa: toistaiseksi minulta on vain kerran kysytty, miksi ihmeessä en ota yhtään alkoholia.
Suhtaudun pelonsekaisin tuntein siihen - väistämättömään - tilanteeseen, jossa minulta ryhdytään enemmänkin penäämään sitä, miksi en juo, enkö nyt vähän ottaisi. Selityksiä olen kehitellyt, mutta jotenkin siihen varautuminen taitaa minulla olla vielä kesken. Vastausten pitäisi olla sen verran tyhjentäviä ja nasevia, että jatkokyselyt loppuvat.
En tiedä, tarkoittaako tuo pelkääminen sitä, että en ole täysin sinut raittiuden kanssa. Tai sitten se tarkoittaa sitä, että pelkään erottuvani, pelkään että ihmiset arvaavat että minulla on ongelma alkoholin kanssa. Tai sitten molempia.
Sen verran olen työstänyt asiaa, että ystävien / läheisempien tuttavien osalta minulla ei todennäköisesti ole ongelmaa. Olen sen verran omituinen muutenkin, että heille riittää rehellinen vastaus: olen kyllästynyt juomiseen, en kaipaa sitä enää. Ja jos lisäkyselyitä tulee, voi aina viitata perinnöllisiin sairastumisriskeihin (diabetes lähinnä), joita näin keski-ikäistyneenä haluaa välttää.
Työkuviot taas. Jotenkin tuo vastaus ei sinne istu, se on liian henkilökohtainen. Terveyspaketti silläkin saralla on varmasti toimiva, mutta olen lykännyt sen rakentelua (ehkä siksi, että oikeastikin pitäisi käydä ikäkausitarkastuksessa ja käydä läpi vaikka se, sairastanko kenties jo diabetesta. Inhoan lääkärillä käyntiä ja olen siksi tuota lykännyt). Tämä täytyy hoitaa nyt kesällä kuntoon, siis sekä se lääkärillä käynti että selitysten keksiminen.
On tämä maailma kummallinen kun selityksiä pitää keksiä. Toisaalta kyllä ymmärrän, että se, että joku yhtäkkiä muuttaa käytöstään, pistää silmään (on meillä töissä montakin koko elämänsä absolutistina ollutta). Sen verran minua tuntevat, että uskoon tulo ei selityksenä läpi menisi...
Hölmöä tämä "paljastumisen" pelko, kun kuitenkin olen äärimmäisen tyytyväinen tähän raittiina oloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti