Juhannusaatto meni niin hyvin kuin oli tarkoituskin. Aurinkokin tuli esiin, toisin kuin oli luvattu!
Saunomista, kortti- ja lautapelejä nuorison kanssa. Koirien kanssa metsässä möyryämistä (aina siellä jotakin tutkittavaa löytyy). Lautapeleissä tuli vähän kommelluksia sääntöjen kanssa, en muista milloin olisi koko perhe naurettu niin hysteerisesti yhdessä.
Pieni varjo käväisi taivaalla: jossain vaiheessa mies huomasi, että meillä on vielä varastossa joskus ikuisuus sitten lentokentältä rahdattu samppanjapullo. Sanoi, että tämä on kyllä sitten nautittava yhdessä x.x. mökin kuistilla (meillä on tuolloin tasavuosipäivä) - antaen ymmärtää, että minä en siitä ilosta saisi luistaa. En kommentoinut mitään siihen kohtaan, eikä tarvinnutkaan. Jäin kuitenkin miettimään, että pitää tuo hetki jotenkin etukäteen taiten hoitaa, jotta ei tule turhaa mielipahaa kenellekään. Siihen on onneksi vielä vähän aikaa.
Kokonaisuutena kuitenkin tällä hetkellä kovin seesteinen ja rauhaisa olo. Helppohan juhannus on raittiina viettää oman porukan kesken, mutta en tosiaankaan olisi kaivannutkaan mitään hulinaa ja yleistä riekkumista. Juuri nyt en kaipaa muuta kuin tämän: ympärillä metsää, pientä sateen alkuilua, väsyneet koirat kyljessä köllimässä, muu perhe vielä sängyissään. Läheisestä linnunpesästä kuuluu piipitystä, muina ääninä vain hyttysten ininä. Tuon viimeksi mainitun voisi kyllä jättää poiskin...
Nyt on sitten raittiina hoidettu kolme "riskijuhlaa": pääsiäinen, vappu ja juhannus. Samalla sabluunalla eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti