Adonainkin tarinaan törmäsin jo raitistumisen alkumetreillä. Hämärästi muistan sen lukeneeni vielä melko epätoivoisena - erityisesti jäi mieleen tuo idea kaljan kaatamisesta päähän, jos kovasti tekee mieli. Huumori kun itse kieriskeli vakavuuden tuskissa, oli oikeastaan aika piristävää.
Nyt kun luin uudelleen, mietin oliko tämä yksi niitä "herätteitä", joiden avulla vähitellen ymmärsin, että raitistumiseen tarvitaan muutakin kuin juomisen lopettaminen.
Muutenkin tuossa oli paljon sellaista tuttua, johon törmännyt alkoholistien toipumisohjeissa. Esimerkkinä vaikkapa AA:ssa on HALT (ei saisi olla nälkäinen (hungry), vihainen (angry), yksinäinen (lonely) tai väsynyt (tired)), ja tässä kirjoittaja tuo tuota yksinäisyyttä lukuunottamatta samat näkökulmat peliin.
Kuten aiemmin lupasin, en lähde arvostelemaan mitään juttuja tai poistamaan linkkejä, tyydyn vain neutraalisti toteamaan mitä ajatuksia se minussa nyt herättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti