(Pistän kuulumiset eri blogientryyn kun nuo linkkien läpikäynnit, jos vaikka joskus päätän ne kommentit jonnekin erikseen siirtää. Tulee siis tälle päivälle kaksi päivitystä.)
Katselin tänä aamuna peilistä itseäni monta sekuntia. Muutos kolmen kuukauden takaiseen aikaan on melkoinen, eikä huonompaan suuntaan. Silmät kiinnittivät huomiota: takaisin taisi katsoa ihminen, jonka joskus olen tuntenut. Kyllä tämä tästä.
Vertaistukipalstalle on ilmestynyt monta uutta tutun ongelman parissa pyörivää. Samaistun ihan kamalan vahvasti, tuntuu että pitäisi saada kaikille jotain rohkaisevaa kirjoitettua, jotenkin saada heidät huomaamaan että on sitä onnistumisen mahdollisuutta jos edes yrittää. Jos ei edes yritä, niin pelimerkit on aika vähissä. Toisaalta tuntuu tosi hölmöltä: mikä minä olen neuvomaan, omaa kokemusta on vasta reilu kolme kuukautta. Mutta silloin kai sitä haluaa jakaa, kun on saanut jostakin valaistumisen niin pitäähän sitä kaikille kuuluttaa! Usein kyllä hävitänkin tekstejä (häviää niitä vahingossakin), jos en lopulta löydä sanoihin sitä mitä haluan, tai muutenkin. Pelkään, että jos ei ole tosi varovainen, voi saada enemmän vahinkoa aikaan.
Törmäsin palstoilla myös yhteen alkuvaiheen kirjoitukseeni, jossa kuvasin että kaljaa teki mieli, kun olin niin kovasti suuttunut yhdestä asiasta. Varmasti teki mieli, kun kerran olin niin kirjoittanut. Mutta hassu on ihmisen mieli ja muisti: jos joku olisi kysynyt, olisin ihan kirkkain silmin vakuuttanut että ihan alkua lukuunottamatta ei ole kaljaa tehnyt mieli (no, tuo oli aika alussa, olisko ollut reilu kuukausi lopettamisen jälkeen).
Kaikenlaisia kohtaloita ihmisillä, alkoholin kanssa tai ilman. Jotenkin sitä kohtalon hyväksymistä tarvitaan sekä raittiilla että "normeilla" että juopoilla. Ei meistä kukaan murheitta elämästä selviä. Syyllisyys on valtavan raskas taakka, sitä ilman soisi jokaisen voivan matkata. Vaan vaikeata sitä syyllisyyttä on harteilta ravistaa kun se kerran on mieleen pesiytynyt.
Empatiaa on vaikea viestiä kuulostamatta lässyttävältä hölmöltä. Ja välillä on sellaisia tilanteita, että on parempi olla vain hiljaa ja kuunnella. Mutta siitä huolimatta: te kaikki tällä planeetalla, te jotka käytte itsetutkiskelua ja haluatte parempaa tulevaisuutta, te kaikki jotka etsitte jotain, te kaikki joita elämä ei juuri nyt kohtele oikeudenmukaisesti: empatiaa tulee täältä, hiljaa ja kuunnellen. Jos rukoilija olisin, liittäisin teidät iltarukoukseeni.
Mutta nyt: raittiina nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti