Motkotin haitallisista uskomuksista ja sitä, että artikkelissa liitettiin oikeudenmukaisuuden idea sellaiseksi. Jatkopohdinnat noista haitallisista uskomuksista ovat artikkelissa ihan täyspäisiä, vaikka valittu esimerkki ei ollutkaan, joten ei siitä sen enempää. Annetaan kirjoittajalle (melkein :-) anteeksi.
Päihteiden käyttöön liittyy artikkelin mukaan luvan antaminen: käyttäjän on - aineesta riippumatta - annettava lupa itselleen käyttöön. Tätä voi tehdä vaikka ns. luvan antamalla uskomuksella kuten "Minulla on ollut vaikeaa, siksi olen ansainnut pienen helpotuksen" tai "Jos juon vain pari kaljaa nyt, olen ensi viikolla selvin päin" (kuulostaa NIIN tutulta). Artikkelissa todetaan myös:
"On yleinen väärinkäsitys, että mielihalu johtaa käyttöön ilman, että yksilö antaisi itselleen lupaa tähän käyttöön. Tämä väärinkäsitys myös yritys siirtää vastuuta pois itsestään johonkin mystiseen, salaperäiseen "viinanhimoon". Ilman luvan antamista ei ole päihteiden käyttöä."En oikein tiedä, mitä mieltä tuosta lainauksesta olisin. Olen kyllä jossain määrin perillä siitä, että alkoholismin sairausluonteesta keskustellaan paljonkin, ja varmasti ihan perustellusti. Joillakin fyysinen riippuvuus syntyy todella nopeasti, toisilla hitaammin. Toisilla syntyy psyykkinen riippuvuus nopeammin, toisilla hitaammin. Kuvioon voi liittyä muita, elämänhallinan "kyvykkyyteen" liittyviä ongelmia vaikkapa mielenterveyden puolella tai muuten vaan kovia kohtaloita, jotka vaikeuttavat elämänhallintaa.
Jotenkin tuntuu, että tuollainen lainaus sopii alkuvaiheen alkoholismiin tai suurkulutukseen. Kuinka paljon "syvälle vajonneella" puistokemistillä on todellisia valinnan mahdollisuuksia luvan antamisen tai antamattomuuden suhteen? Minä olin vielä siinä onnekkaassa asemassa, että ilmeisesti pystyn vielä olemaan antamatta tuota lupaa, enkä taida enää sitä edes itseltäni pyytää.
Mutta toisaalta on noissa luvanatamisuskomuksissa erittäin hyvä pointti. Vaikkapa nyt tuo "helpotuksen antaminen", kuinka moni näin juuri nytkin mielessään huokaisee ja ostaa/tilaa sen oluttuopillisen? Tuo olisi nyt se kohta, jossa kukkahattuminäni kiljuisi (jos kehtaisi) kaikille, että hyvät ihmiset, ei se oluttuoppi oikeasti helpotusta tuo ainakaan pidemmän päälle, etsikää se helpotus jostain muualta (ja saisin sääliviä kulmankohotuksia siltä kaupungin enemmistöltä, jolle alkoholi ei edes ole kehittymässä ongelmaksi :-o).
Nyt jätän tuon artikkelin rauhaan, mutta kopioin vielä tähän artikkelin kirjoittajan näkemyksen, että kohtuutta voivat ylipäänsä oppia ne, jotka täyttävät kaikki seuraavat ehdot:
- ovat alle 40-vuotiaita ja ovat juoneet ongelmallisesti/liikaa vain vähän aikaa
- eivät ole vahvasti riippuvaisia alkoholista eivätkä kärsi voimakkaista vieroitusoireista (ei katkaisuhuoitoa viimeisen vuoden aikana)
- haluavat oppia juomaan hallitusti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti