Tauko työnteossa, hetkeksi koneella. Eilisiltana olin sitten kiltisti mukana hienolla illallisella, enkä istunut mykkänä paikallani koko iltaa. Ensimmäistä kertaa koko reilun kolmen kuukauden raittiusaikana joku (kollegani) kysyi minulta, enkö juo ollenkaan alkoholia. Kysymys tuli niin yhtäkkiä, että mutisin vain jotain epämääräistä, asia jäi sitten siihen. Kaikki hyvä selitykset olivat juuri sillä hetkellä jossain, niin kuin yleensäkin kun ei johonkin kysymykseen ole varautunut. No, en juonut kuitenkaan. Jälkikäteen vähän harmittaa valmistautumattomuus, tämänkertainen selitykseni vaikuttaa oudolta ensi kerralla kun olemme vastaavassa tilanteessa. Mutta olkoon. Lopultakaan asia ei ole minun ongelmani (siis juomattomuus) vaan oikeuteni, jos muut ottavat siitä itselleen ongelman, ottakoon.
Aamulla osa ihmisistä skippasi ensimmäiset luennot, oli kuulemma ilta venynyt - voi sitä aikansa niinkin viettää.
Kotiin on jo ikävä, omien luo. Mietin, että onkohan nämä niitä tunteita jotka ovat nyt palanneet. Mietin edellistä usean yön yli kestänyttä työmatkaa: oliko ikäväni silloin samanlaista? Ehkä ylianalysoin jos sanon, että nyt ikävä on selvempi. Vähän samanlainen kuin silloin, kun lapset olivat pieniä. Tai sitten kyse on yhdenlaisesta PMS-ilmentymästä (näemmä nuo oireet ovat huomattavasti rauhallisempia nyt kun olen kaukana kotoa - ei kai ole ketään, kenelle raivota. Toisaalta edelliskerralla oli raivona työkavereille jo muutamaa päivää ennen ja ihan sähköpostitse).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti