Erehdyin katsomaan dvd:ltä Eastwoodin ohjaaman elokuvan "Menneisyyden ote". Melkoinen määrä syyllisyyttä ja raskaita lasteja.
Elokuvan loppupuolella iski lähes paniikinomainen ahdistus, ehdin jo ajatella että nytkö pimahdan. Jotenkin elokuvan tunnemaailma tuli liian iholla, ja mielessä alkoi pyöriä kaikki tekemättömät asiat, erityisesti ne jotka ovat olleet liian pitkään tekemättä. Hetken pelkäsin, että en saa tunnetilaa haltuun, että nyt on se hetki jolloin pitää tilata ambulanssimiehet (juuri nyt olen yksin kotona, muut tulevat kohta).
Pikainen päätös: kirjoitin paperille ne viisi asiaa, joiden tekemättömänä oleminen ahdisti eniten. Tartuin niihin, yksi kerrallaan, ja tein. Ei niihin paljon aikaa mennyt, yhteensä ehkä puoli tuntia, mutta jotkut olivat emotionaalisesti vähän hankalia, joko siksi että piti tunnustaa oma tekemättömyys tai siksi, että piti kertoa vähän ikäviä asioita ihmiselle, jolle en niitä olisi halunnut kertoa.
Vedin sitten aina tehdyn asian yksi kerrallaan yli. Matkan varrella tuli yksi asia lisää, eli yhteensä kuusi. Nyt niistä on neljä vedetty yli, viides odottaa erään toisen ihmisen vastausta (eli ei ole juuri nyt omalla työlistalla) ja kuudennen kohdalla teen sen asian vasta illalla, tietyistä syistä.
Paljon parempi olo. Ehkä tuota paperitaktiikkaa pitäisi käyttää enemmän, jotenkin sen asian ylivetäminen ihan kynällä on kovin terapeuttista! Nyt taidan lähteä ulos kameran kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti