Nettikeskustelun kautta löytyi minullekin lokero: high functioning alcoholic. Moni piirteistä täsmää juuri eikä melkein. Ei kaikki, mutta tarpeeksi moni.
Että tämmöinenkin. En oikein osaa sanoa, miltä tuo lokeroituminen tuntuu. Tähän asti "samantapaisten" löytyminen vertaistukipalstoilta on tuntunut jotenkin lohduttavalta, ollaan samassa veneessä. Tän high functioningin osalta en ole niin varma - termi kuulostaa kovin samppanjantuoksuiselta ja "ällöttävältä". Tavallaan tuntui helpommalta pohtia tätä raitista elämää ja maailmaa itse ilman valmista lokeroa, ja nyt minut on sitten yhtäkkiä heitetty valmiiseen poteroon. Pöh.
No onneksi olen sen ensimmäisen askeleen ohittanut: en kiellä alkoholismini olemassaoloa. Kieltäminen pitkään on noille (!) HFA:ille tyypillistä, niin kuin kai kaikille alkoholisteille.
Ehkä pitää vain olla juuttumatta poteroon. Lähtöpoterosta riippumatta kyse on siitä, että jatkossa hoidan oman elämäni ihan omine kirkkaine (heh!) ajatuksineni, väsyneenä ja väsymättömänä, ilman että ylimääräiset aineet sitä himmentävät. Maali on olennainen, ei lähtöpiste.
High functioning... Höh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti