Yö.
Toipumisoppaissa korostetaan, että pitää pyrkiä pois alkoholistisista käyttäytymistavoista - siis muistakin kuin siitä juomisesta. En ole juonut, mutta juuri nyt, yöllä, huomaan että teen juuri sitä jota aiemmin jaksoin tehdä kaljatölkkien voimalla. Valvon ja teen töitä (paitsi nyt blogia), muut nukkuvat. Juon vettä.
Tämä on niitä viikkoja, joihin kasautuu Kaikki. Ilmeni ongelma, johon oli välittömästi reagoitava, ja jonka seurauksena moni asia meni uudelleen harkintaan - jälkimmäiseen ei ole loputtomasti aikaa vaan on tehtävä myös nopeasti perustellut päätökset ja toimet, jotta muut pystyvät niiden mukaan jatkamaan omia töitään.
Päivät täynnä kokouksia, lounastauotkin on jo viety, ja parhaat alkavat vasta virallisen työajan jälkeen. Tämä ilta oli varattu sosiaaliselle ohjelmalle, josta ei voinut laistaa ja josta vapauduin vasta yhdentoista jälkeen. Huomisilta menee yhdistysasioissa.
Ja nyt sitten olen tässä, kun ei päivät riitä niin yöstä ja unesta nipistetään. Annoin tämän kerran periksi, mutta en nyt enempää vaan menen nukkumaan muutamaksi tunniksi. Tunnistan, että juuri tämä on sitä mitä minun ei enää missään nimessä pidä tehdä, tällä väsytän itseni liikaa ja menetän arvostelukykyni.
Onneksi loma alkaa jo torstaina. Ja onneksi ymmärrän nyt selvin päin, että tällainen valvominen ja näkymättömien ylitöiden teko on pidemmän päälle tuhoisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti