Mietin vielä eilistä kirjoitusta juomaan ryhtymisen syistä. Vaikeista paikoista unohtui se koulukiusaaminen. Tästähän saisi hyvän otsikonkin "koulukiusattu puoliorpo alkoholisoituu keski-iässä". Mutta ei, en minä oikeasti usko että nuo vaikeudet olisivat minun alkoholisoitumiseni syitä.
Sen sijaan mietin, että kyllähän ne ovat muokanneet minua. Keittiöpsykologi-minäni pohtii sitä, että lapsena en ikinä halunnut aiheuttaa äidille murheita, hänellä oli niitä ihan tarpeeksi. En puhunut suruistani, edes tuosta kiusaamisesta, en huolistani kun murrosiässä oli semmoinen kummallinen huimauskausi (meni ohi). En avioliitossakaan ole juuri omista huolistani puhunut, lapsiin tai muihin liittyvistä kyllä - sen suhteen minulla ei ole vaikeuksia. Sama menettely on tässä raitistumisessa: tuntuu, että itse minun on nämä pohdintani käytävä läpi, turha niillä on kenenkään sielunelämää rassata. (Mies ei ole vieläkään kysynyt mitään juomattomuudesta, ruvennut vain oma-aloitteisesti ostamaan olutta vain itselleen, eli on kyllä huomannut. Kai tämä on jo jonkinlainen "leikki", kumpi sortuu ensimmäisenä avaamaan sanaisen arkkunsa...)
Tuo kiusaamisvaihe taas. Ehkä sen seurauksena minulle on tärkeää olla arvostettu töissä, ja tunnen tietynlaista tyydytystä kun minua pyydetään mukaan milloin mihinkin projektiin tai vapaa-ajalla näihin yhdistysjuttuihin. Minun on todella vaikea sanoa ei, jos johonkin pyydetään - mistä taas seuraa tietysti loppuunpalamisen riski. Pitää opetella olemaan terveellä tavalla itsekkäämpi tuossa suhteessa.
Piti tuo vielä pohtia, vaikka en tällä hetkellä koe koko juomisen syyt -pohdintaa kovin mielekkäänä. Syy-seuraussuhteet ovat joka tapauksessa monimutkaisia.
Kokeilin tänään kuitenkin osittaista paluuta vanhaan: kävin töiden jälkeen kokoamassa ajatuksia ja kirjoittamassa useita sähköpostiviestejä siinä kahvilassa, jossa join viimeisen "kaupallisen" alkoholiannokseni (yhteensä pullollisen valkoviiniä). Sitruunakivennäisvesi toimi tuon kirjoittamisen kyytipoikana ihan yhtä hyvin, eli siihenkään en enää alkoholia aio tarvita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti