Vertaistukipalstalla eräs haikaili, kuinka voi loppuelämän pärjätä ilman rakkaita valkoviinejään kesälläkin. Toinen vastasi kieltävänsä itseltään tyystin moisen romantisoinnin: turha fantasioida siitä valkoviinilasillisesta, mieluummin fantasioi hyvästä, morkkiksettomasta olosta.
Tajusin, että noin minäkin tiedostamattani olen tehnyt, kieltänyt ylimääräiset ruusustelut. Olen ehkä turhankin paljon jossain vaiheessa rääkännyt itseäni alkoholisitien läheisten tarinoilla, mutta ne ovat niitä joita sallin itseni ajatella. Ehkä tuo on ollut se juttu, jonka takia ei sitä juomisen mielitekoa ole ollut.
Nyt kun sen joku "ääneen" sanoi, se kuulostaa järkevältä. Täytyy hyödyntää jatkossakin.
(Jälleen päivitys, jossa ei oikeastaan ole mitään suurta asiaa. Varmistelen vain tätä raittiutta koko rintamalla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti