| Alkoholin saatavuus. Ilman alkoholia ei tule alkoholistejakaan ja toisaalta esimerkiksi sellaisissa ammateissa, joissa alkoholijuomia on runsaasti saatavilla, on myös tavallista enemmän alkoholiongelmaisia (tarjoilijat ja muu ravintolaväki, myyntihenkilöt ja muut edustamaan joutuvat jne.) | On töissä tietyissä tilanteissa, mutta niin harvoin edustan että ei tätä voi todelliseksi syyksi minun kohdallani laskea. Pikemminkin ihan ulkopuolisten läsnäollessa on juomiseni ollut korostetun hallittua. |
| Sellainen kulttuuriympäristö, joka sallii alkoholin humalakäytön. Tästä syystä irlantilaisilla on monta kertaa suurempi todennäköisyys tulla alkoholisteiksi kuin italialaisilla, jotka eivät salli humalakäyttöä. Vastaavasti Suomessa juominen on joissakin ryhmissä hyvin humalahakuista, vaikka asenteet jakautuvat jyrkästi. Eri yhteiskuntaluokkien suhtautuminen juomiseen on tällä vuosisadalla muuttunut yhtenäisemmäksi. | Vaikea sanoa. Oikeastaan tuo vaihe oli silloin joskus opiskeluaikoina, mistä olen joskus aikaisemmin "motkottanut" (ts että silloin "oppi" käyttämään alkoholia "palkkiona". Ehkäpä juomiseni ei ylipäätään ole ollut voimakkaan humalahakuista, enemmänkin sitä tasaista tissuttelua. |
| Perinnöllisyys. Nykyisten tietojen mukaan alkoholistien lapsilla on huomattavasti suurempi todennäköisyys kehittää itselleen alkoholiongelma kuin ei-alkoholistien lapsilla riippumatta siitä, kasvavatko he omassa kodissaan vai raittiiden kasvatusvanhempien kodissa. | Kuormaa on kummankin vanhemman puolelta. Isän veli oli käsittääkseni selvästi alkoholisoitunut, äidin veli "kotijuoppo" (kuten minä...). Oma äiti niinikään voitaisiin varmaan luokitella alkoholistiksi, tosin vasta nyt eläkkeellejäännin jälkeen. |
| Ulkoisen kontrollin puute. Ammateissa, joissa ollaan paljon poissa kotoa (merillä, armeijassa, rakennusalalla ym.) samoin kuin vapaissa, välitöntä valvontaa vailla olevissa ammateissa (juristit, lääkärit, muusikot, toimittajat, kirjailijat ym.) esiintyy tavallista enemmän alkoholiongelmia. | Kyllä. Ei siitä sen enempää. |
| Runsaasti juovat ystävät. Esimerkiksi naiset alkoholisoituvat joskus sen takia, että he yrittävät pysyä kumppaninsa tahdissa. Joissakin työyhteisöissä ja seurapiireissä runsasta alkoholinkäyttöä pidetään asiaankuuluvana. | Puolison kulutusmäärät eivät taida ylittää suurkulutuksen rajaa. eli ei. |
| Vaikeat elämänvaiheet. Jotkut alkavat juoda liikaa vähitellen ja huomaamattaan, toiset taas äkillisesti elämänkriisien, kuten avioeron, työttömyyden, pitkäaikaisen sairauden tai muiden vaikeuksien yhteydessä. Vähittäinen kehitys on Suomessa tyypillisempää miehille ehkä siksi, että miesten juominen on yleensä hyväksytympää kuin naisten. Naisten alkoholisoitumiseen taas vaikuttavat usein vaikeat lapsuuden kokemukset tai myöhemmän elämän kriisiytyminen. | Kyllä (tästä alla), osin ehkä syynäkin. |
Tuo "vaikea elämänvaihe", sitähän olisi helppo syyttää. Eräänä aamuna tällä viikolla sain tavallaan "loksahduksen" eräästä menneisyyden asiasta. Isäni ja sisarukseni kuolivat (alkoholiin liittymättömässä) onnettomuudessa kun olin pieni, minulla on heistä vain hämäriä muistikuvia. Olen näiden vuosikymmenten mittaan aina silloin tällöin miettinyt, mitä olisi tapahtunut elämässäni, jos he eivät olisi menehtyneet. Nähnyt heistä jopa unta, viime vuosina yhä harvemmin.
Se loksahdus: mietin isäni perhettä. Joku siellä oli pahasti pielessä: jäljellä jääneistä sisaruksista kaksi teki itsemurhan, yksi alkoholisoitui, loput kolme olivat keskenään riidoissa ja puhumattomia; isänisä kuoli sodan aikana. Eivät ikinä hyväksyneet äitiäni, ja yhteys sukuun katkesi isän kuoleman jälkeen (sitä ennen vietimme kaikki kesät isän kotitalolla). Aikuisena olen jonkin verran noista asioista kuullut, ja muodostanut käsitykseni joistakin asioista. Loksahdus liittyi siihen, että ymmärsin että ehkä oli kuitenkin - kaikesta huolimatta - eräänlainen siunaus, että sain kasvaa aikuiseksi ilman tuota lastia. Isäni taisi olla noista sisaruksista suunnilleen ainoa täysjärkinen, mutta olisiko se säilynyt vielä keski-iässä ja vanhuudessa, vai olisivatko lapsuuden traumat vahingoittaneet häntäkin.
Ei tuo sitä tarkoita, että olisin sitä mieltä että onneksi isä kuoli, ei missään nimessä. Vaan pikemminkin sitä, että voisin antaa itselleni rauhan "vaihtoehtoisen elämän" pohdinnoista. Se mitä tapahtui, tapahtui. Minulla on ollut ihan hyvä elämä ja läheinen isäpuoli. Ehkä noista lapsuuden menetyksistä on sydämeeni jäänyt tämä voimakas menettämisen pelko. Se, joka toisaalta oli vahva laukaiseva tekijä alkoholista irtautumisessa.
Tuohon viimeiseen kohtaan on lsitattu myös muut vaikeat elämänvaiheet, joihin minulla varmaan liittyy liian paljon työtä, opiskelua ja muuta "suorittamista". Stressiä. Moneen juomistilanteeseeni yhdistin sen "saan olla itsekseni ja vain itselleni vastuussa" - riittämättömyyden tunnetta, tietyllä tavalla.
Raittiina pysyminen vaatii siis noiden riskitekijöiden välttämistä, mikä mahdollista. Läheisten henkiinherätys ei onnistu, töitäni en vaihda, opiskelut pitää jollain aikavälillä saattaa loppuun, yhdistystoimintaan olen vielä sitoutunut. Olen kuitenkin jatkossa itsekkäämpi illoistani, yritän olla lahjoittamatta työnantajalle liikaa ilmaista työtä. Ja erityisen olennaista on niiden positiivisten stressinhallintakeinojen löytäminen. Sikäli varmaan tämä kevät on hyvä raitistumisen aloitusaika: luonto ympärillä suorastaan huutaa hyvää oloa. Voimat ja keinot on toivottavasti kasvatettu huippuunsa syksyn ankeuden kohdatessa.
(Tämä ylitti nyt reippaasti kaikki blogikirjoitusten soveliaan mitan rajat. Piti pohtia ja jäsentää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti