Oli tänään luppoaikaa töistä lähdettyä tunnin verran ennen seuraavaa tilaisuutta. Kotiin ei ehtinyt, eikä oikein shoppailemaankaan. Reilu kuukausi sitten asia olisi ollut selvä: juuri sopivasta aikaa käydä viinilasillisella tai useammalla.
Samalla mietin sitä, minkä luin jostain noista high functioning -alkoholisteista: aamulla ensimmäiseksi mielessä on, missä kohtaa päivää voi juoda, ja montako, ja mitä, ja missä. Sama ajatusketju toistuu päivän mittaan. Tuokin osui ja upposi. Tuo olin minä, paitsi että tuossa unohdettiin kertoa että piti pohtia myös, minne oli sen kotivaran piilottanut, eihän sitä vain kukaan muu löydä.
Noloahan se on tunnustaa itselle, ja on tavallaan tosi vaikea tunnistaa tuosta käytöksestä itsensä. Järkevä ihminen, kyllähän sitä pitäisi ymmärtää että tuo on tyhmää. Mitä ihmettä sitä on meinannut omalle elämälleen tehdä?
(Tämä on sitä itsesuggestiota, varautumista tulevaan kaikin tavoin. En halua mitään muuta kuin että tämä sama raitis olo jatkuu, tuli sitten mitä muita murheita tahansa.)
Niin joo, kävin hampurilaisella. Ehti sopivasti, kun oli vähän nälkäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti