Lueskelin päihdelinkin oma apu -osiota (linkki tuolla vasemmalla jossakin). Hassua kyllä, en muista olenko sitä lukenut raitistumisen alun paniikissa vai en, tai olenko kenties lukenut vain osan. Olin tai en, joka tapauksessa tuntui järkevältä lukea ne juuri nyt, vaikka sitten uusiksi. Muisti toivottavasti muuten paranee ajan mittaan, yksi asia jonka juomisen loppuvaiheessa huomasin oli ihan tavallisten asioiden häviäminen muistista - siis sellaistenkin, jota olin selvin päin tehnyt tai ajatellut. Toki se voi olla stressinkin aiheuttamaa (stressin yksi oirehan on lähimuistiongelmat), tai sitten alkoholin ja stressin toinen toistaan vahvistamaa vaikutusta.
Puolen vuoden raja noissakin ohjeissa mainitaan jotenkin maagisena, jona aikana retkahdusriski on suurin. Onkohan noin? Vai onkohan kyse osin siitä, minkälainen alkoholismi taustalla on. Niin tai näin, puoleen vuoteen on vielä neljä kuukautta matkaa. Tarkkana siis :-)
Itsensä palkitsemisesta muistutetaan, myös "itsekseen puhumalla". Järkevää sekin, vaikka ei aina helppoa. Yritän. Rahallinen palkkio näkyy rahan säästymisenä, minullakin on varmaan mennyt satoja euroja juomiseen kuukaudessa. Tuo raha ei vain minulle ole niin näkyvä palkinto, rahasta kun juominen ei ole koskaan ollut kiinni - mutta toisaalta sen miettiminen, mitä sillä summalla voisi koko perheen kanssa tehdä, on ihan palkitsevaa.
Juomisen syiden pohtimiseen kehotetaan palaamaan sitten kun on pää selvinnyt. Tätä varmaan tulen hieromaan myöhemminkin, ohjeen kuudesta kohdasta minulle "lankeaa" aika moni noista altistavista tekijöistä. Toisaalta en ole ihan varma, kuinka palkitsevaa noiden syiden vatvominen ylipäätään on: eikö sillä tavallaan saata antaa itselleen lupaa juoda? Siitä näkökulmasta ehkä pohtiminen on hyödyllistä, että pystyy yrittämään välttää niitä tilanteita.
Tänään on ollut hyvä päivä. Rauhallinen olo. Useita hyviä asioita tapahtunut läheisillekin.
(Vastapainona sitten: töissä sain todella vähän aikaan. Joskus niinkin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti