Langanpäitä

Langanpäiden solmiminen tuli mieleen, kun pohdin tulevaa huhtikuun loppua. Tämän kevään opiskeluasiat ovat melko lailla päätöksessä, uutta projektia en meinannut ottaa vaan vähän levätä. Yhdistyskuvioiden kohdalla on vielä miettimistä: jatkaako vaiko ei. Todennäköisesti olen niin velvollisuudentuntoinen, että jatkan - mutta ehkä se menee nyt vuoden rutiinilla helpommin.

Juomattomana olon ensimmäiset "haasteet" (sosiaaliset tilanteet) ovat takana, kotimaan työmatka sujui, samoin ravintolaillallinen: sai huomata, että ainakin omalla kohdalla saa olla juuri niin sosiaalinen kuin haluaa ihan selvinkin päin. Tulevia vappujuhlia en pidä mitenkään pelottavana.

Eräs iäkkäämpi tuttava kertoi tupakoinnin lopettamisen kestäneen vuoden: ensimmäisen vuoden aikana piti tavallaan käydä koko vuoden kiertoon liittyvät "tupakoimistilanteet" läpi, ja sitten se oli ohi. (Kuulosti helpolta, olen kuullut paljon tuskaisempiakin lopetustarinoita.) Ehkä tämän juomattomuuden kanssa on sama juttu: pitää kokea ne kaikki tilanteet kuohuvasta uudesta vuodesta glöginlämpimään jouluun, ja huomata sen käsityksen vahvistuneen, että mitään ei ole menettänyt vaikka ei alkoholia nauti.

Olen myös palannut yhden nuoruusajan harrastuksen pariin, luulen että siitäkin saan iloa ja energiaa. Väsymys ja saamattomuus vaivaa ajoittain edelleen, ja moni tekemätön asia harmittaa. Jostain syystä ne tekemättömät on aina helpompi muistaa kuin tehdyt, ja niiden tekemättömien lasti on aina isompi.

Auki jääviä langanpäitä? Niitäkin riittää.