Perjantaianalyysi

Kävin lukemassa blogin alkutekstejä ihan vain miettiäkseni tätä muutosta.

Tunnistin kyllä teksteistä itseni ja muistan sen valtavan ahdistuksen ja pelon. Vähän mietin, että miksi vaadin itseltäni tätä "itse sinun on ongelmasi hoidettava"-asennetta, kun ihan ketä tahansa muuta kannustaisin hakemaan apua tai edes puhumaan huolistaan. Lääkäripelkoni on jotenkin suhteettoman suuri.

Olen kuitenkin sen verran koonnut itseäni, että kykenin tänään käymään lääkärillä ja kerroin huoleni eräisiin oireisiin liittyen (ei liity mitenkään alkoholiin). Saavutus minulta, sain jopa sanottua että tulin vain koska nuo oireet huolestuttivat ja haluan varmistua, ettei kyse ole mistään vakavammasta. Ensi viikolla jatkotutkimuksiin, eiköhän tuokin asia selviä vähitellen. Ja tulipa havaittua, että ei ainakaan tuo lääkäri purrut :-)

Lääkärikäynnin aiheuttamasta jännityksestä huolimatta huomaan kyllä, että ero tuohon muutaman viikon takaiseen perjantai-iltaan ja tähän iltaan on valtava. Tuntuu, että elämä on paljon paremmin omassa hallussa. On ihan erilaista suunnitella tekemisiään, kun ei siinä ohessa tarvitse suunnitella missä välissä voi käydä juomassa muutaman oluen ilman että jää kiinni, tai pitäisikö juhlallinen lauantailounas että voisi ihan julkisestikin juoda viiniä, tai kävisikö jopa niin että puoliso on omilla asioillaan ja nuoriso omillaan ja jäisi ihan omaa vapaata ryyppäysaikaa - jotenkin vasta nyt jälkikäteen huomaa, kuinka valtavasti aikaa tuo juominen kulutti. Olen niin valtavan tyytyväinen tästä saamastani vapaa-ajasta ja mahdollisuudesta nauttia pienistä ja isoista hetkistä ihan sellaisenaan.

(Ja jottei totuus unohtuisi, tänä viikonloppuna pitäisi vielä tehdä viimeinen läpikäynti loppuraportin osalta, tehdä pari pienempää työasiaa ja yksi yhdistysjuttu, ja siinä ohessa olla läsnä pidennetyksi viikonlopuksi kylään tuleville nuorille. Mutta jää sitä luppoaikaakin!)