Aamupäivä meni vielä työn touhussa, sitten muuta touhuilua ja sukulaissuhteiden hoitamista. Sain lopulta ne hankalatkin asiat ja päätökset tehtyä, ja olen oikeastaan ihan tyytyväinen lopputulokseen. Saa nähdä, olenko vielä kahden viikon päästä kun tulokset nähdään...
Hyvä huomata, kuinka paljon tuollainen "muu touhuilu" parantaa oloa. Eiköhän ensi yönä uni taas maita ja elämä asetu takaisin tasaisemmalle polulle. Täytyy yrittää pitää vielä seuraavat neljä päivää ajatukset niinikään muilla urilla ja kerätä energiaa.
En osaa sanoa, onko stressaantumista tapahtunut "helpommin" nyt selvänä aikana, vai onko vain niin että samalla kun vuosien mittaan töissä vastuu on lisääntynyt, alkoholin käyttö on kasvanut ja tuo stressi on jäänyt huomaamatta. Tai sitten niin, että kun on liian toistuvasti tehnyt liikaa hommia, on stressistä toipuminen vaikeampaa. Oli miten oli, hyvä että ymmärrän sen nyt - tällaiset jaksot eivät saa toistua usein, tai olen pimahtanut ennen eläkeikää. Tai ryhtynyt "kunnon" juopoksi ja kuollut siihen. Kumpaakaan en toivo.
Nyt tuntuu siltä, että retkahdusvaara tuli otettua haltuun ja ohitettua. Ja kun tuolla ohjeissakin sanottiin, että itselle pitää ruokkia positiivisia ajatuksia, niin tähän loppuun: hyvä minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti